Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2526272829301
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

RSS

 Mummon ja papan souturetki
29.06.2014 08:23 | mukana ollut vanha retkitoveri Hilkka

Kaunis kesäilta. Retki-Toverit järjestivät kirkkoveneretken Simunansaareen illalla 4. kesäkuuta. "Ei olla soudeltukaan pitkään aikaan ja ilmakin on hieno" ajattelivat mummo ja pappa, ja lähtivät mukaan.

Lähtö tapahtui Kyrönniemen venekatokselta. Mukaan lähti 9 innokasta retkeilijää. Seppo pappa asettui perämieheksi, hänellä kun on "uutuuven jäykät" olkanivelet, joten soutu ei häneltä onnistu. Hänelle tämä saaristo on tuttua, joten matka jatkui ongelmitta. Mummon soutaminen oli siitä kiinni, pitikö nostaa airo suoraan ylös. Ei tarvinnut, joten airoihin vaan ja soutamaan. Ilta oli kaunis ja lämmin. Veden pinta hohti auringon paisteessa.

Ihmeen erilaiselta maisemat vaikuttivat täältä suunnalta katsottuna. Kaupunki näytti kuin "piilotetun puolensa". Ja saaretkin näyttivät "takapuolensa". Niitä ei tuntenut. "Mutta Euroopassa ollaan", tuumivat soutajat, ainakin kirjoittaja. Vähän kyllä epäilin papankin osaamista, kun matka tuntui, vain jatkuvan ja jatkuvan. Välillä vilahti Ruunavuoren masto, joten tutuilla vesillä oltiin. Ja tulihan se Simunansaati näkyviin, sekä laituri ja nuotiokatos. Sinne saapui toinenkin soutuseurue, Nopsan soutajat.

Ilta kului mukavasti leppoisten retkeläisten seurassa. Jouska keitti isossa kattilassa kahvit ja siitä riitti koko seurueelle. Makkaraa paistettiin ja hyttysiä huiskittiin. Ilta oli kaunis ja lämmin, parasta kesää.

Paluumatka joutui mukavasti. Ilma oli viilentynyt ja tultiin lyhempää reittiäkin. Soutaminen ei mummon käsivarsissa tuntunut yhtään pahalta. Eijan parina soutaessa oli kaikkea juteltavaa. Suurin ongelma oli, miten pääsen pois veneestä, kun se on jo laiturilla. Jalka ei tahtonut nousta laidan yli. Mutta, kun salskea nuorimies ojensi kätensä avuksi, jo nousi mummon toinenkin jalka laiturille. Hieno retki!

Kiitos järjestäjille!


( Päivitetty: 29.06.2014 08:54 )

 - mukana ollut vanha retkitoveri Hilkka | Kommentoi



 Melontaretki Oravareitille
25.05.2014 21:13 | Leena Nenonen

Aurinkoisena lauantaina 17.5. lähti uuttera joukko valloittamaan jälleen Oravareittiä meloen. Mukana olivat Jouska, Pepe, Petri, Laukkasen perhe sekä Leena ja japanilaisvaihtari Keiko. Keiko on suurkaupungin kasvatti, joten kyseessä oli hänelle todella eksoottinen kokemus. Mutta uusia kokemuksia tämä 16-vuotias tyttö uutterasti metsästääkin täällä Suomessa ja Savonlinnassa vielä parin kuukauden ajan.

Edessä oleva 17 kilometriä meloen hirvitti Keikoa. Mutta reitti oli niin vaihteleva, että matka tuntui menevän tosi nopeasti. Keiko ihmetteli Toiviosta lähdettäessä vedessä kasvavia puita. Kohtuullisen pitkällä kaksikkokajakillamme niissä olikin väistelemistä. Oman lisänsä toivat puiden oksat, joita kurotteli veteen tuon tuosta. Ilmeisesti menomme näytti hupaisalta, kun Jouskan täytyi huomauttaa, että tulevalla nuotiopaikalla löytyy kyllä polttopuuta. Sitä ei kuulemma tarvinnut kerätä matkan varrella oksista. :)

Melko alussa yksi porukkamme kanootti keikahti nurin. Kylmän kylvyn saaneet ongittiin kuiville tavaroineen. Pari kännykkää taisi molskahduksessa nähdä viimeiset hetkenä. Harmi! Mutta tuon tapauksen jälkeen reitin pikkukosket saivat Keikon kiljahtamaan jännityksestä. Keskellä järvenselkiä meloessamme Keiko jälleen kiljahteli: "Täältä ei kukaan voi tulla meitä pelastamaan, jos kaadumme!" Selvisimme onneksi kuivina.

Keiko tuumi matkan aikana monenlaisia kulttuurieroja omien kokemustensa kautta. Kun jokaisesta kanoottikunnasta vuorotellen kuului kaunista ilmaa ihastelevia kommentteja, Keiko kertoi, että Japanissa kaupungeissa ei ihmisillä ole aikaa miettiä säätä. Siellä kuljetaan paljon metroissa ja muutenkin sisätiloissa. Suomalainen tapa jutella säästä hämmästytti tyttöä.

Keiko nautti reissusta. Se oli rentouttavaa. Keiko sanoi, että joella meloessa tuntui kuin olisi yksin maailmassa. Pystyi miettimään kaikenlaista hiljakseen. Välillä näkyi joen rannalla taloja. Silloin Keiko ajatteli, että kuinka joku asuu näissäkin paikoissa.

Uusi suomalainen tapa, nuotiomakkaranpaisto, tuli myös japanilaistytölle tutuksi. Keiko oli meileissään, kun sai jutella niin monen retkellä mukana olleen kanssa nuotiotulilla. Kaikkia kovasti ihmetytti, miten hyvin tyttö oli oppinut suomea yhdeksän kuukauden aikana.

Japanilaissilmin melontareissu oli ihmeellinen, kun luonto koko ajan vaihtui. Keiko tuumi, että jos tuntisi puita ja lintuja nimeltä, olisi vielä hauskempaa. Itse host-äitinä olin ylpeä Keikon jaksamisesta pitkällä reissulla.

Kiitos Retki-Tovereille tämänkin reissun järjestelyistä.


( Päivitetty: 25.05.2014 21:45 )

 - Leena Nenonen | Kommentoi



 Yöretki Kuikkalammelle
06.04.2014 15:26 | Petri

Tämän talven perinteinen kaminatelttaretki suunnattiin lauantaina 5.4. Pihlajaniemen Kuikkalammen laavuille, koska jäät Pihlajavedellä alkavat olla jo heikohkot. Tällä kertaa kevättalven yöretki puolijoukkueteltassa vaihtui yöpymiseen Kuikankolon laavulla ja suksien sijaan kuljimme patikoiden. Maastossa oli lunta vain kaikein varjoisimmissa paikoissa, mutta Kuikkalampi vahvassa jäässä. Luonnossa ei ollut vielä paljoakaan liikettä, muutamia tiaisia lukuunottamatta. Yö oli melko leuto, joten iltanuotion hiipuessa, makuupusseista pilkistävät vain nenänpäät, eikä kipinävuoroja edes suunniteltu. Aamuyöstä alkanut hienoinen lumisade loihti maisemaan alkutalven näkymää. Soininmäen metsiköissä teeret aloittelivat aamuista pulinaansa.


 - Petri | Kommentoi



 Teeret pulisee, joutsenet tööttäilee
30.03.2014 12:10 | Petri

Kesäajan alkajaisiksi aamuinen (30.3.) retki Savonlinnan Haapalahden lintutornille aurinkoisessa kevätsäässä täyttyi teerien pulinasta suota ympäröiviltä kumpareilta. Haapalahti oli lähes kauttaaltaan jääkannen peittämä, paitsi pohjoisreunalla olleita kahta pientä sulapaikkaa lukuun ottamatta. Kuuden joutsenen parvi tööttäili siirtyillessään sulapaikkojen välillä. Muutoin vielä melko rauhallista luonnon äänien suhteen.

Tavanomaisesti tähän aikaan on todella hyvät hiihtokelit, nyt lunta vain varjoisimpien mäkien pohjoisrinteiden juurilla.


( Päivitetty: 30.03.2014 12:23 )

 - Petri | Kommentoi



 Nuotiokahviretki Turponmajalle
22.03.2014 12:19 | Petri

Lauantaina 15.3. teimme retken Turponmajalle nuotiokahveille, joilla juhlistimme Retki-Toverien 69. toimintavuotta. Savonlinnan torilta ajoimme Ritosaareen, josta kävelimme jään yli Virtasaaren pohjoispuolitse Turponsaareen. Maastossa ei ollut juurikaan lunta ja jään paksuus salmessa oli noin 15 - 20 cm. Virtasalmi, Turponsalmi ja Kotasalmi olivat suurelta osin avoinna. Lämpötila nollan tienoilla, tyyntä ja hienoista räntäsadetta.

Nuotiolla keitettyjen kahvien ja paistettujen makkaroiden jälkeen sauna olikin jo lämminnyt kylpyä varten, joten nautiskelimme talvisen järvimaiseman katselusta myös saunanlauteilta. Uimarannalle ei syntynyt ruuhkaa?

Hieno retki kevät talviseen saaristoon, vaikkei aurinkopaistanutkaan, kuten niin monesti aikaisempien vuosien nuotiokahviretkillä hiihtäjille.


 - Petri | Kommentoi


©2017 Blogi | Retki-Toverit ry - suntuubi.com